Matkasta viimeiset kolme viikkoa sujui Kiinassa, nettisensuurin luvatussa maassa. Toisaalta oli vapauttavaa olla ilman facebookkia, twitteriä, googlea, youtubea, blogeja sun muita, mutta toisaalta esimerkiksi sähköposti olisi kiva ollut tarkistaa etenkin lennon lähestyessä. Mutta hyvin siitä selvittiin! Eikä ero nettimaailmasta nyt niin kauhealta tuntunut. Yllättävän vähän sitä tapahtuu netissä kuitenkaan. Eikä me toisaalta lähdetty reissuun olemaan vain netissä. :)
Mutta jos aloittaisi matkakertomusten kirjaamisen aikajärjestyksessä. Tämä postaus olkoon pieni kooste menneestä, ihan vain omien ajatusten selkiyttämiseksi jos ei muuten. Varsinaiset reissukokemukset sitten omissa postauksissaan, ettei yksi postaus veny aivan liian pitkäksi.
Venäjällä hengattiin noin 2,5 viikkoa. Reissattiin paljon junassa ja yötä oltiin yhteensä 5 eri kaupungissa (Pietari, Moskova, Kazan, Irkutsk ja Ulan Ude) ja muutama tunti junan vaihtoa odotellessa ihmeteltiin menoa myös Jekaterinburgissa. Matkalla mongerrettiin alkeellista venäjää, tavattiin aivan ihania kanssa-reissaajia ja järkytettiin myös jonkin verran paikallisia ja maisteltiin paikallisia ruokia.
Ei matkattu minuuttiakaan kuuluisassa Rossija-junassa, jota turistit suosivat. Ostettiin joku yhteysväli etukäteen netistä, mutta muuten junaliput ostettiin Pietarin ja Moskovan asemilta. Kuultiin, että pääsääntöisesti koittavat laittaa turisteja samaan vaunuun, mutta mutta yleensä meidän junavaunuissa ei ollut kuin paikallisia matkustajia. Joillain asemilla junan pysähdellessä kuultiin laiturilla ulkomaankielistä puhetta, joten kyllä niissä junissa muitakin turisteja oli!
Pisin junamatka oli kestoltaan 55 tuntia. Aika meni yllättävän kivuttomasti ja hurjan nopeasti. Muuten meidän junailut oli vain yhden yön etenemisiä, plus päivät toki siihen päälle.
Junan lisäksi matkattiin yksi etappi tämmöisellä kulkuvälineellä. Huomatkaa Din luottavainen ilme! :D 12 tuntia moisessa autossa, ilman turvavöitä tai mitään, Ulan Udesta Ulan Batoriin. Olipahan muuten kokemus, mutta sainoisin että kannatti!
Venäjältä päästiin turvallisesti Mongliaan, jossa oltiin kolme yötä Ulan Batorissa. Ehdottomasti liian vähän aikaa! Mongoliaan pitää päästä vielä joskus uudestaan pitemmäksi aikaa, niin paljon jäi koettavaa ja nähtävää. Ulan Bator kaupunkina nyt ei minusta ollut mikään erikoinen, mutta Mongoliassa on paljo muutakin, kuin sen ainoa kaupunki.
Mongoliasta Kiinaan matkattiin taas perinteisesti junalla. Kiinassa oltiin aika tasan 3 viikkoa, joista viikko Xi'anissa Din vanhempien kotona. Muita pysähdyspaikkoja olivat Peking, Nanjing, Suzhou ja Shanghai. Nopeasti meni sielläkin aika! Kiina ei lukeudu mun lemppareihin matkakohteena, mutta ehdottomasti oli kyllä kokemisen arvoinen. Matkasta teki paljon kivemman - tai ainakin helpomman- se, että oli paikallinen kaveri matkassa. Syötiin pienissä paikallisten suosimissa ravintoloissa, joissa ei varmaan oltu ikinä nähtykään turisteja, maistettiin kaikkea kummallista (kuten käärmettä, haita, aasia, ankan räpylää, sian aivoja ja muuta outoa, mitä en Suomessa suostuisi syömään) ja nähtiin paljon kaikkea. Kulttuurina Kiina oli minulle ihan uusi ja outo, ja eri puolilla Kiinaa oli kovin erilaista. Englantia ei Kiinassa osattu juurikaan ja pelkkä kahvinkin tilaaminen ilman Ditä oli haastavaa.
Valokuvia on paljon. Enimmäkseen Venäjältä, kun jossain vaiheessa sitä vain ei jaksanut enää räpsiä kuvia ihan jokaisesta asiasta. Etenkin Kiinassa oli päiviä jolloin ei tullut otettua yhtään kuvia, vaikka nähtiinkin vaikka ja mitä!
Loppukaneettina tälle postaukselle todettakoon, että kannatti lähteä reissuun. Hetkeäkään en kadu, vaikka reissuväsymystä olikin havaittavissa loppumatkasta. Suosittelen kaikille trans-Siperiaa. Matkaa on paljon romantisoitu ja vaikeuksia liitoiteltu. Reissussa pärjää kyllä hyvin - pärjättiinhän mekin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti