Heihei Venäjä

Reilut pari viikkoa takana Venäjällä, vielä yksi yö hostellissa ja
huomenna aamusta suunnataan kohti Mongoliaa. Meidän oli tarkoitus mennä bussilla Ulan Udesta Ulan Batoriin, mutta

Eka ja vika junayö Venäjällä vietettiin kolmannessa luokassa

PayPal ei suostunut yhteistyöhön (katsoivat että tehdään Venäjällä rahansiirtoa, niin tarkoittaa varmasti sitä, että joku on hakkeroinut tilin. Pistivät tilin kiinni ja vaativat todistusta henkilöllisyydestä, eikö rahansiirtoa tietenkään tapahtunut. Lopulta kun saatiin liput maksettua, niin kaikki liput olikin loppuneet kyseiseen bussiin ja rahat palautettiin tilille).

Muuten ei olisi niin justiinsa olla vaikka yö tai pari pidempään Venäjällä, mutta Sabinen viisumin voimassaolo loppuu huomiseen. Onneksi vaihtoehtoinen kyyti (joskin vähän tyyris sellainen) järjestyi hostellin kautta.

Aitoa ja alkuperäistä Siperian rata

Matkan aikana on tullut tähän mennessä opittua, että mun lukiossa opittu venäjän kielitaito rajoittuu yksittäisiin sanoihin ja töks töks -lauseisiin, eli kertauksen paikka! Höh.

Muuten Venäläiseen tyyliin ja olemiseen oppi aika äkkiä, varsinkin kun pääsi pois Pietarista. Pietarissa mulla oli vähän sama fiilis kuin monesti Helsingissä: ihmiset olivat koko ajan kiireisiä ja töykeitä, ja ulkoasu oli liiankin huoliteltu ja mukahienoa. Tosin Helsingin, ja ylipäätään Suomen, palvelukulttuuri onkin sitten ihan eri tasoa ;) Moskovassa meno oli jo sitten paljon leppoisampaa ja mukahienostelevaa vaatetta ja olemusta oli paljon vähemmän. Toki venäläiset pukeutuvat tyylikkäästi Siperiaa myöten, mutta vivahdeeroja löytyy.

Siperiassa tykkäsin muutenkin hengailla, kun oleminen oli paljon leppoisampaa ja välittömämpää. Missä muualla ratikkaan hyppää matkan parikymppinen poika kitaransa ja laulaa (äärettömän hyvällä äänellä) pari laulua? :D

Salakuva laulajapojusta ratikassa Irkutskissa

Käytiin Irkutskissa ollessa yksi päivä myös hurjastelemassa vanhalla, alkuperäisellä Trans-Siperian radalla, ja siellä kanssa pisti yksi pariskunta soitoksi ja lauluksi. Meni matka leppoisasti. Siinä kun niitä maisemia ja kaikenmaailman tunneleira katseli, niin hyvi ymmärtää, miksi sinne on tarvittu paljon työvoimaa ja paljon aikaa.





Ollaan myös tutustuttu hirveän moneen reppureissaajaan, mm sloveniasta, ranskasta, israelista, kiinasta ja italiasta, ja hengailtu ympäri eri kaupunkeja erilaisissa porukoissa. Vaikka mun matkaseura onkin ihan parasta, nii  välillä on kiva hengailla muidenkin kanssa. Ja uusiin tyyppeihin tutustuminen on aina kivaa!

Tabletilla on haastavaa päivittää blogia, niin toivottavasti kuvien paikat on ees jotenkin järkevät. Mongoliasta koitan keritä jonkun päivityksen tekemään, mutta sen jälkeen saavumme nettisensuurin luvattuun maahan, niin saa nähdä onnistuuko päivittäminen ollenkaan. Suomesta sitten joskus muutaman viikon päästä :)