Budapest ja couchsurfing

Lauantaina tosiaan piti läheä Debrecenistä. Mulla lähti lento vasta sunnuntaina iltapäivästä, joten ajattelin hengailla päivän Budapestissä. Yöpaikkavaihtoehtoja miettiessäni muistin semmoisen systeemin kuin couchsurfing ja ajattelin kokeilla joskos sitä kautta löytyisi yöpaikka (ja mahdollisesti paikallinen opas ;) ) Pääsinkin sitten yöksi 24 vuotiaan tytön luokse. Tyttö oli oikein mukava (ja hänellä oli kissa!).

Lauantaina kierreltiin yhdessä ympäri Budapestiä, käytiin muun muassa sankareitten aukiolla ja kiivettiin Buda-vuorelle ja muutenkin kierreltiin ympäri kaupunkia. Illalla olin kovin väsynyt kaiken sen kiertelyn jälkeen ja sen takia kun parina edellisenä yönä kielikurssilla ollessa ei juuri nukuttu. Nukahdinkin puoli yhdeksän aikaan illalla jo ja nukuin sikeästi aamu kahdeksaan asti :D En muista koska oisin viimeksi niin aikaisin nukahtanut. Sunnuntaina mun host ei päässyt kierteleen mun kanssa kaupungilla sillä hänellä oli jotain omia menoja. Hän kuitenkin antoi minulle hyvän kartan johon merkkasi oman kotinsa, missä olimme lauantaina olleet ja missä mun kannattaa käydä jos haluan nähdä kuuluisia nähtävyyksiä ja antoi kaiken varalta puhelinnumeronsa, jos satun eksymään tai mulle tulee joku ongelma.

En muistanut aamulla pistää aurinkorasvaa ja tyylikkäästi viimeisenä päivänäni Unkarissa poltin nahkani. (Suomeen tullessa tilanne tasoittui melko nopeasti kun täällä ei ihan samoissa lukemissa lämpötilat pyörineet kuin Unkarissa :D).

Mulla oli mukavat kaksi päivää Budapestissä ja tulipahan tutustuttua kaupunkiin. Tekisi mieli mennä sinne takaisin joskus taas, mielellään ajan kanssa. Kaupunki oli erittäin kaunis, ja kuuma. Couchsurfing osoittautui oikein toimivaksi tavaksi olla liikkeellä pienellä budjetilla ja varmasti kokeilen joskus uudestaan. Sivustoa selailemalla ja facebookia hyödyntämällä voi kuitenkin melko hyvin ottaa selvää ihmisestä jonka luokse on menossa, tai ainakin sen verran että hänen CS-sivustolla kertomansa tiedot pitävät paikkansa.

Kaiken kaikkiaan kielikurssi reissu antoi mulle hirveästi itseluottamusta. Etukäteen jännitti ihan hirveästi lähteä yksin reissuun kun ennen olen ollut vain perheen, ystävien tai poikaystävän kanssa reissussa ja nyt piti selvitä kaikesta itse. Löysin kuitenkin hyvin oikeat bussit, metrot ja junat ja löysin aina ajoissa oikeisiin paikkoihin. Välillä piti avata suu ja kysyä ihmisiltä apua, mutta unkarilaiset ainakin olivat hirveän avuliaita ja mukavia ja auttoivat kyllä kun vain kysyi :)

Vaihtoreissua odotan hirveän innoissani. Vietin juuri kaksi parasta viikkoa mitä olen ikinä viettänyt, joten toiveet vaihtoaikaa kohti ovat korkealla. Tokikin vaihtoaika kestää pidempään ja sielä pitää käydä harjoittelussa ja opiskella enemmän, mutta uskon että siitäkin tulee ihan mahtavaa ja saan sieltäkin paljon muistoja ja ystäviä. Eniten tässä vaiheessa jännittää se, että kun tulen Györiin kaksi viikkoa muita myöhemmin, että mites sitä pääsee mukaan porukkaan. Mutta pitää kai tuppautua (toivottavasti mukavien) huonekaverien matkaan ja mennä vain rohkeasti mukaan porukkaan, niin eiköhän se siitä :) Kielikurssireissun jälkeen uskon että liikkuminen ja käytännön asiat sujuvat, joten niitä ei tarvitse onneksi jännittää enää läheskään niin paljoa :)

Niillä on vielä joka paikassa hirveästi puhelinkoppeja! Mun hosti kyllä sanoi kun kysyin, että koska kaikilla on nykyään kännykät, niin noita ei juurikaan käytetä, mutta kaiketi ovat ainakin osin vielä ihan toimintakunnossa. 

Viimeinen viikko

Jep jep, niinhän siinä kävi ettei viimeisellä viikolla kerinnyt blogiin asti ollenkaan. Tai kerkesin mää kerran alottaa postauksen kirjoittamista mutta aloitukseksi se sitten jäikin.

Viimeinen viikko oli hirveän kiireinen. Paljon oli iltaohjelmaa ja paljon oli opiskeltavaa. Enkä halunnut sitä vähää vapaa-aikaa mitä mulla oli, käyttää siihen että istuskelen sisällä koneella yksinäni :) Tylsin vaihtoehto kaikista mahdollisista vaihdoehdoista.

Torstaina meillä oli loppukoe iltapäivästä (arvosanalla excellent läpi, eli paras mahdollinen arvosana :) Nyt osaan ilmeisesti tason A1 mukaisesti unkaria).  Vikalla viikolla pääsi jotenkin paljon paremmin mukaan meininkiin ja mää nautin ihan joka hetkestä täsyillä. Tutustuin paremmin uusiin ihmisiin, sain paljon uusia kavereita, ylitin itseni, löysin aivojeni kätköistä kauan kadoksissa olleen saksan kielen sanavaraston ja olin vain todella iloinen.

Reissu toimi siis paitsi unkarin kielen kielikurssina, niin myös saksan kielen kertauksena. Debrecenissä oli kielikurssilla useampi saksalainen ja itävaltalainen, joiden kanssa tuli vahingossa ensinnäkin kuunneltua paljon saksaa ja vahingossa ymmärrettyäkin jotain, mutta sen lisäksi löysin itseni aina välillä sanomassa jotain saksaksi ja vielä siten että mua ymmärrettiin :D

Iltaohjelmissa tuli tehtyä kaikkea jännää, mm lausuttua runoa isolle yleisölle unkariksi. Yllättäen hävisin kilpailun, kyse oli ääntämisestä ja meikä oli kilpailun ainut aloittelija kun muut olivat useamman vuoden opiskelleita ja yksi jopa äidinkieleltään unkaria puhuva (ihmettelen kyllä mitä hän teki kilpailussa, mutta toisaalta ihmettelen myöskin että miksi hän oli mukana koko kielikurssilla :D) Mutta yhtäkaikki lausuin runoa unkariksi isolle yleisölle ja mulla oi hauskaa. Ja unkarilaiset tuutori-opiskelijat olivat sitä mieltä että mun olisi kuulunut voittaa ja moni kielikurssilainenkin tuli sanomaan että kyllä mun olisi kuulunut voittaa. Mua jännitti ihan hirveästi ja suoritus ei siksi mennyt edes ihan nappiin. Jälkikäteen en juurikaan muista mitään suorituksestani kun jännitti niin hirveästi (olin vielä eka joka pääsi mikin ääreen), mutta valokuvissa näytän iloiselta :D

Viimeisellä viikolla käytiin myös uimassa, thermal batheissa, kaupungilla, katselemassa tähtiä (night of the falling stars) ja näinkin monta tähdenlentoa. Nyt vaan pitää ootella että ne kaikki toiveet toteutuu ;)

Perjantaina oli tietysti läksiäispippalot, johon osallistui opiskelijoiden lisäksi koko kesäyliiopiston henkilökunta, opettajia myöten. Aluksi jaettiin parhaiten kokeissa menestyneille diplomit jonka jälkeen syötiin hyvin. Ruoan jälkeen mentiin ulos katsomaan kuumailmapalloja (Debrecenissä ilmeisesti olisi seuraavalla viikolla alkanut kuumailmapallo-festivaalit?) ja lopulta tanssittiin monta tuntia yliopiston sisällä. Musiikista vastasi eläkeikää lähentelevä mies, joka yritti ilmeisesti parhaansa valita musiikkia, josta nuoret tykkäisisivät. Ihan hän ei onnistunut tehtävässään ja illan aikana monista kappaleista kuultiin useita versioita. Mutta eipä samojen kappaleiden soittaminen häirinnyt tunnelmaa, mulla oli hauskaa ja niin näytti muillakin olevan.

Pippaloitten päätteeksi kierrettiin huonekaverin kanssa vielä yliopistoa ympäri ja juteltiin hirveästi ja todettiin että ei haluta lähteä pois ja haluttaisiin vaan jäädä Debreceniin ja sille kielikurssille. Kuva yliopiston sisältä ennen ruokailua. Samassa tilassa tanssahdeltiinkin sitten :)

Alla vielä pari kuvaa viimeiseltä viikolta. Kuvissa mm kansantanssi-ilta joka järjestettiin molemmilla viikoilla (ekalla viikolla kätsysti unohin kameran huoneeseen) sekä pari kuvaa yleisestä tunnelmasta.

Lauantaina ooteltiin bussia joka veis meiät kohti rautatieasemaa josta matka suuntautuisi kohti Budapestiä. Siitä lisää myöhemmin, kunhan kerkiän :)

Eger

Käytiin lauantaina excursiolla Egerissä. Matka kesti bussilla melkein kaksi tuntia, mutta koska perjantaina oli ollut illalla karaokea ja weekend disco, niin matka meni mukavasti nukkuessa ;) Perillä tutustuttiin paikan historiaan, vanhaan linnaan ja kaupunkiin ja ruoan jälkeen meillä oli vapaa-aikaa, jonka aikana käytiin istuskelemassa kahvilla, ihastelemassa kaupunkia ja tutustumassa viinimuseoon (sisälsi myös viinimaistelua). Kaupunki oli kaunis, sää oli kuuma ja seura hyvää. Matkalla takaisin koko bussi taisi nukkua. Mentiin vielä porukalla syömään Debrecenissä paikalliseen ravintolaan (sisältyi excuun, joten meidän ei tarvinnut maksaa ruoasta erikseen).

Illalla alkoi melkoinen ukkosmyrsky, mutta onneksi vältyttiin pahimmalta kastumiselta. Ukkosmyrskyn ansiosta oli ensimmäinen yö, kun oikeasti huoneessa oli viileää ja pystyi nukkumaan ihan rauhassa ja hyvin :)

Viinimuseossa nähtiin paljon vanhoja ja kalliita viinejä ja kuultiin paljon viinin valmistamisesta ja museossa oli myös vanhoja laitteita, joilla viiniä aikoinaan on tehty. Opas kertoi myös Unkarin eri viinialueista. Saatiin maistaa alueelle tyypillisiä punaviiniä ja valkoviiniä.

Kaiken kaikkiaan loppuviikko on ollut melko täyteen ohjelmoitua, tänään (sunnuntaina) on ainoa päivä kun ei ole järjestettyä ohjelmaa. Aamupäivällä käytiin katsastamassa paikallinen ostoskeskus (ostin yhden paidan ja unkarilaisen lastenkirjan :D) ja tunnin päästä ois tarkoitus suunnata uiskentelemaan. Lämpötila on nyt selkeästi viileämpi kuin viime viikolla. Viime viikolla joka päivä lämpötilat oli 40 plusasteen tietämillä, tänään vain 26 ja hiukan tuulta, viileältä tuntuu ;)

Koska kukaan ei kuitenkaan usko, niin tässä vielä todiste karaokesta! (okei, meinattiin laulaa nelistään, mutta laulun alkaessa taakse ilmestyi pari muutakin. Muutenkin tuola vähän kaikki lauloi kaikkea, varsinkin mitä pidemmälle ilta eteni :D)

perspektiiviä lämpötiloihin

Unkarin opiskelu on vihdoin alkanut oikeasti. Kuten alussa epäilinkin, pari ekaa päivää menee melko helposti. Uutta ei juurikaan tullut, muutamaa sanaa ja paria lausuntavinkkiä lukuunottamatta samalla kun muut tahkoaa niitten asioitten kanssa jotka meikä jo osasi ennestään. Kerrankin olen paras luokallani, jei! :D Tätä iloa tuskin kestää kauan, sillä nyt vihdoin tänään alettiin päästä niihin asioihin mitä en osaa ennestään ja uutta sanastoa tulee koko ajan ihan hirveästi. Olen iloinen, sillä sitä mää haluankin, uusia sanoja! Ja lauseita! Musta on kiva kun puhutaan koko ajan tunneilla ja koko ajan pitää koittaa muodostaa lauseita asioista joita on juuri opittu :) Kaksi viikkoa on ihan liian lyhyt aika, vaikka vauhdilla edetäänkin. Vaikka vasta on kolme päivää takana ja olen jo oppinut ihan hirveästi. Onneksi voi sitten syksyllä parantaa täällä opittua kielitaitoa kunhan Györiin asti pääsee :)

Päivässä on kolme ketaa 1,5 tunnin oppitunti joiden lisäksi meillä on mahdollisuus osallistua erilaisiin moduuleihin. Menin "Magyar Konyha" eli unkarilainen keittiö-moduuliin sekä kahteen vocabulary-moduuliin. Kokkaus-moduuli oli hieman erilainen mitä kukaan oli olettanut. Oltiin ringissä pöydän ympärillä katsomassa kun unkarilainen nainen kokkasi ja selitti koko ajan tekemisiään unkariksi :D Pyysi meitä toistamaan ruokien nimiä ja kokkausvälineiden nimiä aina välillä. Ja välillä pyysi randomisti aina jotakuta ringistä auttamaan esim paprikoiden pilkkomisessa tai ruoan hämmentämisessä.  Ruokalajina oli lecso -niminen ruokalaji, joka on kurssin teeman mukaisesti perinteistä unkarilaista ruokaa. Lopputulos oli ihan hyvää. Musta oli hauska kun tunnistin naisen puheesta jotain unkarialaisia sanoja, joita olin vasta tänään oppinut ja muutenkin ymmärsin jotain sanoja sieltä ja toisia täältä ja jotain lauseitakin sieltä täältä. Taidan mennä huomenna uudestaan katsomaan, että mikä meininki ja mitä tällä kertaa kokataan, vaikka tosiaan unkariksi mennään eikä englanniksi tulkata. Opin kuitenkin pari uutta sanaa ja jos joka kerta näkee uusia paikallisia ruokia ja niitten valmistusta ja oppii pari uutta sanaa, niin se on jo ihan hyvä :)

Meillä oli maanantaina ohjelmassa kaupunkiin tutustumista ja oppaan ja paikallisten opiskelijoiden johdolla kierrettiinkin sitten Debrecenin keskustaa ja kuultiin paikan historiasta jonkin verran. Kaupunki on ihan hirveän nätti ja sillä on paljon historiaa. Debrecen on kuulemma yksi Unkarin kuumimmista kaupungeista ja siltä kyllä tuntuukin. Joka päivä lämpotila pyörii jossain 40 asteen tienoilla varjossa ja auringossa sitten sitäkin enempi. Maanantaina mentiin myös porukalla istumaan iltaa ruokailun jälkeen ja tutustuin paljon paremmin porukkaan :)

Tiistaina jätin kätevästi kameran huoneeseen kun meillä oli ohjelmassa Folklór est vacsorával, eli Folklore Night with Dinner. Ohjelmassa oli siis paikallisia kansanlauluja (jotka on muuten ihan helkkarin masentavia kun katteli englanninkielisiä käännöksiä!) ja kansantansseja ja tanssiesitysten jälkeen päästiin mekin kokeilemaan miten onnistuu unkarilaiset tanssit. Oli sekä piiri-tansseja että paritansseja. Tanssin ainakin yhden unkarilaisen, yhden saksalaisen, yhden suomalaisen ja yhden japanilaisen kanssa niitä paritansseja. Mulla oli ihan älyttömän kiva ilta, ruoka oli hyvää, tansseja oli hieno katsella ja vielä kivempi itse kokeilla. Ensi viikolla tiistaina sama ohjelma, aivan varmasti olen menossa, niin kivaa oli!

Lämpötilat on täällä tosiaan semmosissa lukemissa että mulla alkaa tehdä jo hiukan huonoa ja keskittyminen tunneilla on ajoittain hankalaa. Ja mahdoton juoda vettä samaa tahtia mitä sitä hikoilee pois :P Ja suolanpuute tuntuu välillä vaivaavan kun ei tee kunnolla mieli syödä lämmintä ruokaa päivällä, onneksi muistin ostaa tänään lisää suolatikkuja :) Mutta perspektiivin (ja otsikon)total takia kerrottakoon, että meksikolainen tyttö kertoi katsoneensa samankaltaista sääennustetta kuin meikäläinen kun pakkasi, ja pakkasi talvivaatteita mukaan kun ajatteli palelevansa :P Ja iltaisin auringon laskiessa ja lämpötilan ollessa "vain" 25 astetta, hänellä on hiukan viileä :D

Suomesta saa muuten kertoa aika paljon, kaikki kyselee koko ajan hirveästi, mutta siitä lisää joskus myöhemmin sitten :)

Opiskelun aloitus

Kurssi alkoi virallisesti eilen ja sain kauhean kasan informaatiota (vihdoin!) tulevasta kahdesta viikosta ja oppikirjan, student´s ID cardin, city passin yms pientä kivaa :) Ja muutin lopulta eilen myös siihen kolmen hengen huoneeseen, mihin oli tarkoistuskin. Ekat kaksi yötä tosiaan olin yksin asustelemassa kahden hengen huoneessa, mutta nyt asun kolmen hengen huoneessa. Näitä kolmen hengen huoneita on kaksi vierekkäin ja kahdella huoneella on yhteinen "eteinen", jääkaappi, suihku ja vessa. Hetki sitten mulla oli siis oma suihku ja vessa, nyt jaan ne monen muun kanssa. Jei? :D Kaiken huipuksi vessassa ja suihkussa ei ole ollenkaan lukkoja, mutta jonkin moinen systeemi kerittiin jo kehittää. Tarttee varmaan vähän hioa sitä, mutta eiköhän se siitä. Kaksi viikkoa tätä vain kestää :) Kämppiksinä mulla on kaksi puolalaista arkkitehtiopiskelijaa, jotka tuntevat etukäteen toisensa. Vähän sääli jotenkin että tuntevat toisensa kun juttelevat välillä keskenään puolaa, mutta ovat kuitenkin ihan mukavia tapauksia :) Viereisessä huoneessa asustelee yksi kroatialainen ja yksi puolalainen, kolmatta tyyppiä ei ainakaan tähän mennessä ole näkynyt, joten ei taida tulla ollenkaan. Huonehan on siis melko pieni, mutta eiköhän täällä sovi pari viikkoa hyvin asumaan, varsinkin kun vapaa-ajalle on melko paljon ohjelmaa, johon voi osallistua, niin yksin ei tarvitse huoneessa kovin paljoa hengailla.

Puitteet opiskelulle on täällä hienot ja maisemat ihan mahtavat. Tänään alkoi virallisesti opiskelu. Meitä on aloittalijaryhmässä kahdeksan (yksi suomalainen mun lisäksi, yksi ukrainalainen ja loput puolalaisia). Ekojen tuntien jutut oli melko simppeleitä, jotain uutta opin ääntämisestä, mutta toivon että päästään aika pian noitten alun perusjuttujen yli, jotta määkin opin uutta.

Eilen meillä oli illalla pieni avajais-juhla läheisessä ravintolassa ja sen jälkeen mentiin porukalla tutustumaan yliopiston pihalla viikonlopun ajan olleeseen viinifestivaaliin. Hyvää viiniä ja mukavaa seuraa oli, tutustuin monesta eri maasta kotoisin olevaan tyyppiin. Ihmisillä on myös kovin erilaisia syitä että miksi haluavat opiskella unkaria (osalla on tuttuja täällä, yksi on asunut kolme vuotiaaksi asti unkarissa, aika moni menossa opiskelemaan ja yksi meksikolainen opiskelee vain siksi kun halusi lomalle ja hänen yliopistollaan oli tarjota tänne scholarship, niin tuli sitten tänne :D).

Sáránda

Tänään olin exculla Sárándaan. Se on pieni kylä Debrecenin lähellä. Etukäteen oli melko mahdoton saada paikasta informaatiota, eikä mulla oikeastaan ollut mitään hajua siitä, että mitä reissulla tehdään ja miten kauan se kestää. Minibussissa menomatkalla vierustoveri näytti päivän aikataulua, joka oli jaettu kaikille jossain (ilmeisesti ilmoittautuessa?).  Koska mää olin ilmottautunut vain sähköpostilla, niin en ollut saanut mitään lappusta päivän ohjelmasta.

Reissun aikana tutustuin aika moneen uuteen ihmiseen. Yhtä lukuunottamatta kaikki on täällä neljän viikon kurssilla, mun lisäksi yksi toinen (eläkeikäinen ranskalainen mies) aloittaa kurssin vasta huomenna. Mutta eipä tuo menoa haitannut ,että en tuntenut ketään. Mukavia tyyppejä oli kaikki keiden kanssa kerkisin jutella ja tutustella :) Kaikki on vähän eripuolilta maata, mikä on vaan hauskaa. Ainakin Australia, Amerikka, Alankomaat, Italia ja Japani oli edustettuina :) Tolle reissulle ei lähtenyt kuin kourallinen porukkaa (oisko ollu joku viitisentoista? Minibussi riitti hyvin) kun niitten edelllisellä reissulla Hortobagyyn oli ollu kaks isoa bussillista porukkaa :D Osin vaikuttaa se, että ekat kahden viikon kurssilaiset lähti jo pois tänään aamulla ja osin se, että tää oli tämmöinen ylimääräinen excursio, josta piti kaikenlisäksi maksaa vähän ekstraa. Monet kyllä sanoivat että harmi niiden puolesta jotka ei lähteneet, sillä oli niin kivaa ja saatiin niin hyvää ruokaa.

Ruoka tosiaan oli ihan loistavaa (joku sai kuulemma reseptin, ite en muista ees sen sopan nimeä, mutta pitää ottaa selvää siittä). Päästiin auttaan jäkiruokien valmisteluissakin jonkun verran. Täytyy muuten sanoa, että ikinä ei menisi Suomessa läpi tuommoinen paikka, kun Suomessa pitää olla niin tarkasti kaiken maailman hygieniapassit ja tilat sun muut, että huh huh. Hygienia oli siis vähän mitä sattui, pihalla kokattiin ja kaikki yhdessä ja käsienpesukin tapahtui ulos tuodussa vesiastiassa. Mutta sitäkin maistuvampaa kyllä oli!

Pihalla juoksenteli muutama suloinen pikkukissa, yksi suloinen koira, muutama kana, tipuja, muutama kalkkuna ja aitauksista löytyi vielä ainakin sikoja ja ankkoja. Päästiin myös ihailemaan puutarhaa ja maistelemaan hedelmiä ja marjoja suoraan puusta :) Hirveästi opin uusia sanoja tuona aikana, tosin monet kerkisin jo unohtaa :P Mutta onneksi päähän jäi sentään jonkin verran jotain ja oli paljon myös tuttujen sanojen kertausta :)

Päästiin myös kokeilemaan käsitöitä. Saatiin tehdä erilaisia käsikoruja, ihan solmimalla ja myös samaan tapaan kuin joskus on tehty köyttä. Ja halukkaat saivat kokeilla myös dreijata savea. Minähän tietysti halusin kokeilla kaikkea mahdollista :P Koruja tosin tein vain yhden, sillä dreijausjono oli aika pitkä ja pihalla varjossa ja pienessä tuulessa oli muutenkin viileämpää (ja paremmat jutut!) kuin sisällä koruja tekemässä.

Päästiin myös hevosvankkureitten kyytiin ja kierreltiin ympäri kylää. Pysähdyttiin ensin jonkun paikallisen puunveistäjän luona katselemassa hänen tuotoksiaan. Seuraava pysäkki oli iso ja vanha puu (oli se ehkä hiukan Timin mäntyä isompi.... :P) Koitettiin yltää sen ympäri halaamalla, aika monta meitä oli, mutta tarpeeksi halaajia ei saatu että oltais ympäri päästy. Viimeinen pysäkki oli laakealla alueella, jossa kuulemma on jotain myyrän tapaisia. Ei nähty yhtään, koska maan allahan mokomat viihtyy :D Loppupuoliskolla matkaa alkoi hiukan tuntua hengittäessä että hevonenhan se siellä kärryjä vetää. Onneksi hevoskärryilyä ei siinä vaiheessa ollut enää paljoa jäljellä. Ei tullut otettua allergialääkkeitä mukaan, mutta onneksi hiukan huonohko olo meni melko pian ohi, kunhan hevoset jäivät pois kuvioista. Mutta tulipahan taas muistutus, että tosiaan oon allerginen niille(kin) elukoille. (ja niille kissoillekin varmaan joita tuli siliteltyä :D)

Pieni huomio: Pálinkaa tarjotaan aina ja kaikkialla, ja monesti vielä santsikierros. Ja pieniin shottilaseihin mahtuu yllättävän paljon kun ne kaadetaan ihan täyteen. Pari viikkoa unkarissa jo viettäneet osasivat jo vertailla pálinkoja keskenään, musta ne kaikki vain maistui aika pahalle :D Saa nähä mites sit vuoden lopussa :D

Huomenna pitää siirtyä sitten siihen kolmen hengen huoneeseen, jossa tuun seuraavat kaksi viikkoa asumaan ja pääsen näkemään tulevat kämppikseni. Toivottavasti ovat mukavia tapauksia, sillä pientä huonetta ei olisi kovin mukava jakaa ihmisten kanssa, keiden kanssa ei tule toimeen. Huomenna on myös ilmeisesti joku lähtötasotesti, jossa jaotellaan porukka ryhmiin sen mukaan mitä osaa ja on aiemmin opiskellut. Illaksi meille on huomenna varattu myös joku ravintola, jonne ois tarkoitus mennä tän nyt aloittavan kurssin kanssa syömään porukalla. Toivottavasti tulee kivaa :) Miksei tulisi?

Päivän fiilikset voisi tiivistää Albert Einsteinin loistavaan lausahdukseen, koska vähän semmoinen olo mulla on, että nyt oon siellä missä oon jo kauan halunnut olla ^_^ Ainakin olen iloinen ja onnellinen (ja hikinen, +36 astetta varjossa ei oo mun ihannelämpötila, mutta ei se tätä iloa yhtään vähennä :) ):


         "Never give up on what you really want to do. The person with big dreams is
          more powerful than the one with all the facts."

Debrecen

Pääsinhän minä vihdoin Unkariin asti ^_^ Ihan mahtavaa! :) Matkakin meni ihan jees, vaikka etukäteen jännitin aikas lailla :D Sain ostettua paikallisliikenteen liput ihan hyvin, löysin oikean bussin melkein lentokentän oven edestä ja sen päätepysäkkihän oli kätsysti metron päätepysäkin kohdalla. Osasin jopa vaihtaa metroa oikein ja oikeeseen suuntaan ja jäädä pois oikealla pysäkillä. Ja löytää vielä rautatieasema metron läheisyydestä. Siihen se onni sitten tyssäsikin, eivät meinaan myyneet mulle sieltä lippua debreceniin kun ei sieltä ilmeisesti pääse :D Onneksi sain lipun sijaan hyvät ohjeet miten löytää toinen rautatieasema, joten ei muuta kuin takas metroon ja silleen. Palasin samaa reittiä takaisin pikkuisen matkaa ja vaihdoin takaisin siihen ensimmäiseen metroon, jolla piti sitten mennä eteenpäin. Mutta perille pääsin lopulta kuitenkin :) Löysin jopa oikean ratikan korvikkeen ja osasin jäädä yliopiston luona pois.

Matka oli pitkä ja hikinen, monta tuntia sai istua ties missä kulkuvälineissä. Onpahan tullut tänään reissattua autolla, lentokoneella, metrolla, bussilla ja ratikalla (tai sen korvikkeella) ja omilla jaloillakin on saanut kävellä ihan kunnon matkan. Aika hyvin yhden päivän saldoksi :) Yllättävän kauan kesti löytää oikea rautatieasema ja junamatka kesti kanssa melkoisen pitkään. Kovin vähän söin matkalla, mutta eipä tuo haitannut, sillä ulkona oli lähes 30 astetta varjossa, joten eipä mulla ollut nälkäkään :D Yliopistolla sitten sain kuitenkin grillattua kanaa ja vihanneksia iltapalaksi :) Eiköhän näillä eväillä ainakin huomisaamuun pärjää. Seuraava haaste on löytää aamiaista jostain ennen kuin lähtö Sárandiin alkaa :) Excursio se on, eikä mikään retki, niinkuin sitä olen tituleerannut joskus. Paljon en paikasta etukäteen tiedä eikä google auttanut kuin kylän unkarinkielisten nettisivujen verran, eikä mulla kyllä unkari vielä taivu niin hyvin että olisin siittä mitään ymmärtänyt :D

Yliopisto on hieno! Kampus on ihan vanhan ja arvokkaan näköinen, joskin paikoin näkee kyllä että ikää on kertynyt. Piha on ihan mielettömän hieno, josta kertoo jotain ehkä sekin, että tuossa yliopiston päärakennuksen edessä olevassa puistossa vietettiin häitä kun tulin paikalle ja myöhemmin bongasin hääparin kuvauksessa yliopiston päärakennuksen edessä :D En viitsinyt mennä kuvailemaan häihin, mutta jossain vaiheessa tarttee kuvailla tuota pihaa, sen verta nätti ilmestys on :)

Oon nyt pari ensimmäistä yötä yötä yksin kahden hengen huoneessa ja sitten sunnuntaina kun tää mun kurssi oikeasti alkaisi, niin siirryn kolme hengen huoneeseen, jossa meitä sitten on se kolme. Saa nähdä mitä siitä tulee, sillä ainakin tää kahden hengen huone on ihan mini. Omasta rauhasta ei kyllä mitään tietoakaan sitten lopullisessa ratkaisussa, mutta ei kai tänne tultu yksin huoneessa möllöttämäänkään! Toivottavasti tulevat kämppikset on kivoja ilmestyksiä :) (tosin nyt ootan vähän kauhulla sitä Györiä. Sieläkin kolmen hengen huoneet ja sielä pitäisi olla kolme kuukautta. Jos ne on näin pieniä, niin oppii kyllä arvostamaan yksityisyyttä sen jälkeen kun kolme kuukautta asuu samassa huoneessa parin muun kanssa :D)

Vähän nää oli osa pihalla tästä mun tulemisesta, mutta kaikki selvis ihan jees lopulta. Yks osas näyttää mulle että missä nukun, yks osas kertoo et mistä ja monelta lähtee se huominen reissu ja näytti et mistä saan ruokaa. Mulle annettiin ilmottautuessa kätsysti nettikaapeli että pääsen nettiin, mutta yhdistettäessä tulikin esille vain sivu mihin pitäis jotain tietoja syöttää (kaikki ohjeet ja tekstit tietty unkariksi vain). Lopulta sain onneksi tunnuksen ja salasanan samasta paikasta kun sain sen nettikaapelin. Sehän ois ollu ihan liian kätsyä antaa ne samaan aikaan x)

Summa summarun: mää oon hengissä ja perillä ja innostus ja iloisuus sen kuin kasvaa vain :) Ei ainakaan vielä harmita lähtö yhtään, päinvastoin oon tuntenu tänään pientä onnellisuutta siittä että oon täällä ^_^