Kotona jälleen

Hahahahaaaaa! 6 viikkoa reissausta, paljon uusia kaupunkeja ja nähtävyyksiä ja paljonpaljonpaljon uusia ihania ja kummallisia kokemuksia takana. Suomessa olen ollut jo lähes kuukauden ja töissäkin jo kolmisen viikkoa. Aika menee hurjaa vauhtia arjen rullatessa eteenpäin omalla painollaan. Sateisena päivänä voisi vihdoin olla aika aloittaa jo kauan sitten luvattujen matkakertomusten kirjoittaminen.

Matkasta viimeiset kolme viikkoa sujui Kiinassa, nettisensuurin luvatussa maassa. Toisaalta oli vapauttavaa olla ilman facebookkia, twitteriä, googlea, youtubea, blogeja sun muita, mutta toisaalta esimerkiksi sähköposti olisi kiva ollut tarkistaa etenkin lennon lähestyessä. Mutta hyvin siitä selvittiin! Eikä ero nettimaailmasta nyt niin kauhealta tuntunut. Yllättävän vähän sitä tapahtuu netissä kuitenkaan. Eikä me toisaalta lähdetty reissuun olemaan vain netissä. :)

Mutta jos aloittaisi matkakertomusten kirjaamisen aikajärjestyksessä. Tämä postaus olkoon pieni kooste menneestä, ihan vain omien ajatusten selkiyttämiseksi jos ei muuten. Varsinaiset reissukokemukset sitten omissa postauksissaan, ettei yksi postaus veny aivan liian pitkäksi.

Venäjällä hengattiin noin 2,5 viikkoa. Reissattiin paljon junassa ja yötä oltiin yhteensä 5 eri kaupungissa (Pietari, Moskova, Kazan, Irkutsk ja Ulan Ude) ja muutama tunti junan vaihtoa odotellessa ihmeteltiin menoa myös Jekaterinburgissa. Matkalla mongerrettiin alkeellista venäjää, tavattiin aivan ihania kanssa-reissaajia ja järkytettiin myös jonkin verran paikallisia ja maisteltiin paikallisia ruokia.

Ei matkattu minuuttiakaan kuuluisassa Rossija-junassa, jota turistit suosivat. Ostettiin joku yhteysväli etukäteen netistä, mutta muuten junaliput ostettiin Pietarin ja Moskovan asemilta. Kuultiin, että pääsääntöisesti koittavat laittaa turisteja samaan vaunuun, mutta mutta yleensä meidän junavaunuissa ei ollut kuin paikallisia matkustajia. Joillain asemilla junan pysähdellessä kuultiin laiturilla ulkomaankielistä puhetta, joten kyllä niissä junissa muitakin turisteja oli!

Pisin junamatka oli kestoltaan 55 tuntia. Aika meni yllättävän kivuttomasti ja hurjan nopeasti. Muuten meidän junailut oli vain yhden yön etenemisiä, plus päivät toki siihen päälle.

Junan lisäksi matkattiin yksi etappi tämmöisellä kulkuvälineellä. Huomatkaa Din luottavainen ilme! :D 12 tuntia moisessa autossa, ilman turvavöitä tai mitään, Ulan Udesta Ulan Batoriin. Olipahan muuten kokemus, mutta sainoisin että kannatti!

Venäjältä päästiin turvallisesti Mongliaan, jossa oltiin kolme yötä Ulan Batorissa. Ehdottomasti liian vähän aikaa! Mongoliaan pitää päästä vielä joskus uudestaan pitemmäksi aikaa, niin paljon jäi koettavaa ja nähtävää. Ulan Bator kaupunkina nyt ei minusta ollut mikään erikoinen, mutta Mongoliassa on paljo muutakin, kuin sen ainoa kaupunki.

Mongoliasta Kiinaan matkattiin taas perinteisesti junalla. Kiinassa oltiin aika tasan 3 viikkoa, joista viikko Xi'anissa Din vanhempien kotona. Muita pysähdyspaikkoja olivat Peking, Nanjing, Suzhou ja Shanghai. Nopeasti meni sielläkin aika! Kiina ei lukeudu mun lemppareihin matkakohteena, mutta ehdottomasti oli kyllä kokemisen arvoinen. Matkasta teki paljon kivemman - tai ainakin helpomman- se, että oli paikallinen kaveri matkassa. Syötiin pienissä paikallisten suosimissa ravintoloissa, joissa ei varmaan oltu ikinä nähtykään turisteja, maistettiin kaikkea kummallista (kuten käärmettä, haita, aasia, ankan räpylää, sian aivoja ja muuta outoa, mitä en Suomessa suostuisi syömään) ja nähtiin paljon kaikkea. Kulttuurina Kiina oli minulle ihan uusi ja outo, ja eri puolilla Kiinaa oli kovin erilaista. Englantia ei Kiinassa osattu juurikaan ja pelkkä kahvinkin tilaaminen ilman Ditä oli haastavaa.

Valokuvia on paljon. Enimmäkseen Venäjältä, kun jossain vaiheessa sitä vain ei jaksanut enää räpsiä kuvia ihan jokaisesta asiasta. Etenkin Kiinassa oli päiviä jolloin ei tullut otettua yhtään kuvia, vaikka nähtiinkin vaikka ja mitä!

Loppukaneettina tälle postaukselle todettakoon, että kannatti lähteä reissuun. Hetkeäkään en kadu, vaikka reissuväsymystä olikin havaittavissa loppumatkasta. Suosittelen kaikille trans-Siperiaa. Matkaa on paljon romantisoitu ja vaikeuksia liitoiteltu. Reissussa pärjää kyllä hyvin - pärjättiinhän mekin :)

Heihei Venäjä

Reilut pari viikkoa takana Venäjällä, vielä yksi yö hostellissa ja
huomenna aamusta suunnataan kohti Mongoliaa. Meidän oli tarkoitus mennä bussilla Ulan Udesta Ulan Batoriin, mutta

Eka ja vika junayö Venäjällä vietettiin kolmannessa luokassa

PayPal ei suostunut yhteistyöhön (katsoivat että tehdään Venäjällä rahansiirtoa, niin tarkoittaa varmasti sitä, että joku on hakkeroinut tilin. Pistivät tilin kiinni ja vaativat todistusta henkilöllisyydestä, eikö rahansiirtoa tietenkään tapahtunut. Lopulta kun saatiin liput maksettua, niin kaikki liput olikin loppuneet kyseiseen bussiin ja rahat palautettiin tilille).

Muuten ei olisi niin justiinsa olla vaikka yö tai pari pidempään Venäjällä, mutta Sabinen viisumin voimassaolo loppuu huomiseen. Onneksi vaihtoehtoinen kyyti (joskin vähän tyyris sellainen) järjestyi hostellin kautta.

Aitoa ja alkuperäistä Siperian rata

Matkan aikana on tullut tähän mennessä opittua, että mun lukiossa opittu venäjän kielitaito rajoittuu yksittäisiin sanoihin ja töks töks -lauseisiin, eli kertauksen paikka! Höh.

Muuten Venäläiseen tyyliin ja olemiseen oppi aika äkkiä, varsinkin kun pääsi pois Pietarista. Pietarissa mulla oli vähän sama fiilis kuin monesti Helsingissä: ihmiset olivat koko ajan kiireisiä ja töykeitä, ja ulkoasu oli liiankin huoliteltu ja mukahienoa. Tosin Helsingin, ja ylipäätään Suomen, palvelukulttuuri onkin sitten ihan eri tasoa ;) Moskovassa meno oli jo sitten paljon leppoisampaa ja mukahienostelevaa vaatetta ja olemusta oli paljon vähemmän. Toki venäläiset pukeutuvat tyylikkäästi Siperiaa myöten, mutta vivahdeeroja löytyy.

Siperiassa tykkäsin muutenkin hengailla, kun oleminen oli paljon leppoisampaa ja välittömämpää. Missä muualla ratikkaan hyppää matkan parikymppinen poika kitaransa ja laulaa (äärettömän hyvällä äänellä) pari laulua? :D

Salakuva laulajapojusta ratikassa Irkutskissa

Käytiin Irkutskissa ollessa yksi päivä myös hurjastelemassa vanhalla, alkuperäisellä Trans-Siperian radalla, ja siellä kanssa pisti yksi pariskunta soitoksi ja lauluksi. Meni matka leppoisasti. Siinä kun niitä maisemia ja kaikenmaailman tunneleira katseli, niin hyvi ymmärtää, miksi sinne on tarvittu paljon työvoimaa ja paljon aikaa.





Ollaan myös tutustuttu hirveän moneen reppureissaajaan, mm sloveniasta, ranskasta, israelista, kiinasta ja italiasta, ja hengailtu ympäri eri kaupunkeja erilaisissa porukoissa. Vaikka mun matkaseura onkin ihan parasta, nii  välillä on kiva hengailla muidenkin kanssa. Ja uusiin tyyppeihin tutustuminen on aina kivaa!

Tabletilla on haastavaa päivittää blogia, niin toivottavasti kuvien paikat on ees jotenkin järkevät. Mongoliasta koitan keritä jonkun päivityksen tekemään, mutta sen jälkeen saavumme nettisensuurin luvattuun maahan, niin saa nähdä onnistuuko päivittäminen ollenkaan. Suomesta sitten joskus muutaman viikon päästä :)

Siperiassa!

Kun päivisin kävelee monta tuntia ympäri uusia maisemia: kaupunkeja, kirkkoja, katetdraaleja, muistomerkkejä ja muita nähtävyyksiä, sekä ihastelee miten uusi ja ränsistynyt voivat olla sulassa sovussa keskenään tai katselee junan ikkunasta alati vaihtuvia maisemia, ei blogia kerkiä juuri ajatellakaan.

Tähähän mennessä on keritty kiertää Pietari, Moskova ja Kazan, Jekaterinburgissa vietettiin tehokas kuusi tuntia junanvaihtoa odotellen, ja nyt ollaan oltu päivä Baikalin rannalla Irkutskissa. Junassa on oltu sekä lyhyitä yömatkoja kolmosluokassa ja kakkosluokassa sekä lähes kolme vuorokautta yhteen menoon kakkosluokassa. Tosin kaikki halvemmilla yläpedeillä väärinkäsityksen vuoksi, joten kahdessa eri hytissä. Osoittautui muuten kuitenkin lopulta hyväksi asiaksi!

Juna Pietarista-Moskovaan

Siinä vaiheessa kun aikavyöhykkeet vaihtuu aina säännöllisin väliajoin ja pimeä tulee aina vain aiemmin, mutta toisaalta junat luljevat Moskovan ajassa, niin tippuu ihan kärryiltä. Oon tullut siihen tulokseen  että ajalla ei lopulta reissatessa ole niin väliä. Kunhan junaan kerkiää. Perinteinen rannekello on tässä ihan paras apuväline! Varsinkin kun meidän kaikkien kolmen älylaitteet saattaa näyttää eri aikaa.

Jossain vaiheessa kävi mielessä, etttä vitsit kun kuvat on kamerassa mutta blogia päivitän tabilla. Yritän välillä muistaa ottaa tabillakin kuvia. Suurin osa reissujutuista tulee kuitenkin kuvineen päivineen sitten reissun jälkeen, niin paljon helpompaa.

Asemalla ootelemassa junaa

Äiti ja pari kaveria on kysyneet et onko kannattanut lähteä. On. Ehdottomasti. Mennän paikallisilla junilla eikä sillä kuuluisalla Rossija-junalla, jolla suurin osa trans-siperian reissaajista menee, niin meiän kokemukset jonkin verran eroaa monista muista kertomuksista vastaavasta matkasta.

Junassa ollaan törmätty kaikenlaisiin mielenkiintoisiin tuttavuuksiin. Suurin osa ei puhu englantia, mutta yrittää kovasti kuitenkin selittää jotain. Kazan-Jekaterinburg -pätkällä samassa hytussä meidän kanssa oli mies, joja olu vähän hämmentynyt meistä. Yleensä hänellä on samassa vaunussa kuulemma keski-ikäisiä bisnesmiehiä kolmen ulkomaalaisen reissaajan sijaan. Ekä hän ole koskaa  ennen tavannut ketään, joka puhuisi vapaaehtoisesti englantia, ja oli siitäkin kovin hämmentynyt. Hänen englantinsa oli todella hyvää kunha vai sai sanat keksittyä. Ammatiltaan hän on matemaatikko ja professori ja matkan aikan lukikin englanniksi melko haastavaa tiedesanoja vilisevää tekstiä. Ei vain ole koskaan joutunut puhumaan.

Eräs toinen matkaseuralainen, noin 59 vuotias hienompi rouca, kauhisteli miten voidaan olla junassa matkalla kauas kotoa, vaikkei kunnolla osata kieltäkään. Mutta hyvin sitä on selvitty alkeellisella venäjällä ja käsieleillä. Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että kaikkialla maailmassa jos menee rahan kanssa kauppaan, niin kauppias haluaa myydä -  oli yhteistä kieltä tai ei.

55h junamatkalka on hyvin aikaa lukea

Euroopassa ja Aasiassa yhtä aikaa!

Siperiassa on kuuma!

Loppukevennys: vaikkei venäjä enää kunnolla taivukaan, niin ollaan Sabinen kanssa opeteltu kiinan alkeita Din opastuksella! Mulla ainakin menee kieli ihan solmuun niitten kaikkien ässien ja ässämäisten äänteiden kanssa.

Pietarissa

Vihdoin saatiin reissu startattua. Eilen matkaseura saapui Suomeen lentäen. Sabinen lento oli sen verran aikaisemmin kuin Din, että päätettiin kierrellä muutama tunti Helsinkiä ja tutustua samalla Suomeenkin. Illasta käytiin vielä koko porukalla saunassa (uusi suomalainen kokemus vieraille!). 

Maanantaina lähdettiin klo 11 starttaavalla junalla kohti Pietaria. Junamatka meni nopeasti passintarkastuksen ja pienen syömisen lomassa. 

Juna-asemalla päätettiin olla reippaita ja kävellä kaikkien kantamusten kanssa hostellille. Matka kesti n. 40 minuuttia ja lopussa vielä käveltiin karunoloiset kivirappuset neljänteen kerrokseen. Suoraa julkisten yhteyttä ei tähän meidän hostellille ollut, joten ajallisesti oli sama kävellä. 

Illalla  vielä kävkäveltiin kaupungilla, syötiin borssikeittoa ja täytettyjä blinejä ja käytiin kaupasta hakemassa ilta- ja aamypala tarpeita. Ksatoi kaatamalla joten ei paljpn viitsitty kävellä ympäriinsä muutenkin väsyneinä.

Hostellin henkilökunta on mukavaa ja hostelli vaikuttaa kohtuu hyvältä.  Ja keittiö on punainen, niin voiko tästä mitään huonoa sanoa!  Aivan ihana keittiö, nopeasti otettu kuva ei tee oikeutta!

Muuten sitten jotakuinkin samaan aikaan kuin rajan ylitys tapahtui, hajosi puhelin (luulee koko ajan olevansa laturissa ja pitää koko ajan semmoista ilmoitusääntä ja skannaa mediaa eikä siis kameraa voi käyttää eikä kuvia katsella) ja iltaisen sateessa kävelyn jälkeen kun otin kenkiä pois jalasta, kuului risahdus ja totesin kengissäni olevan nyt iso reikä. Että näin alkumatkasta täytyy lisätä ostoslistalle uudet kengät ja kiinasta katsella josko löytyisi halvahko puhelin.

Onneksi tuli otettua tabletti mukaan niin voi vaihtaa puhelimpuhelimen simkortin siihen jos kokonaan lakkaa toimimasta.

Ensimmäinen etappi takana

Noh, ei ehkä ihan kuitenkaan. Rinkka on kuitenkin pakattu ja kotoa olen lähtenyt. Pidettäköön tätä vaikka harjoitteluna varsinaiselle reissulle. Reilut 5 tuntia tuli istuttua junassa Oulusta Parkanoon.

Torstaina piti olla The Pakkauspäivä, mutta sen sijaan tulikin juhlittua ystävän valmistumista reilusti yli puolen yön. Onneksi suurin osa tavaroista oli jo katsottu valmiiksi niin ei tarvinnut kuin laittaa ne rinkkaan. Mutta yöllä väsyneenä siihenkin saa kulumaan aikaa. Nyt rinkassa on paaaaaljon paljon tavaraa ja se on kaiken lisäksi huonosti pakattu. Onneksi olen pari päivää vanhempieni luona, että kerkiää uudelleen pakata ja karsia turhaa. Painoa rinkalle kertyi 13 kiloa, josta vielä hieman tippuu karsinnan seurauksena ja matkan varrella tulee syötyä eväitä ja jätettyä matkan varrelle kaikenlaista turhaa jota en takaisin Suomeen ajatellut raahata, eli ei sinällään mikään katastrofi tilanne jauskoisin jaksavani kanniskella tuota mukanani.

Lauantaina Helsinkiin Tuukan kanssa, sunnuntaina tulee matkaseura Suomeen ja Maanantaina aamupäivästä starttaa Allegro Helsingistä. Nyt jo vähän jännittää! Tai no, aika paljonkin. Mutta hyvällä tavalla :)

Menolippu kaus on tullut hankittua ja tämä on soinut päässä tässä pari päivää, joten jaan nyt teillekin :)

Alle kolme viikkoa rajan ylitykseen!

Noin viikko sitten pohdin että huh, enää kuukausi rajan ylitykseen, kunnes tänään taas havahduin siihen, että kolmen viikon päästä olen jo Venäjän maaperällä! Jos kaikki menee hyvin siis :D 13. päivä maanantaina olisi tosiaan tarkoitus hypätä Helsingissä junaan, joka kuljettaa minut ja ihanan matkaseurani Venäjän rajan yli kohti Pietaria, jossa sijaitsee ensimmäinen yöpymispaikkamme. Eli pitkään ei junassa istuta ensimmäisellä etapilla. Oma ensimmäinen junassa istumiseni on, kun sunnuntai aamuksi suuntaan täältä Oulusta kohti Helsinkiä VR:n kyydissä. Saapi sitten heti vertailukohtaa suomalaiseen ja venäläiseen junailuun ;)

Muuten ystävät ja sukulaiset rakkaat: jos joku haluaa majoittaa kolme reissuun lähtevää tyttöä ja yhden saattamaan tulevan pojan 12.-13. heinäkuuta, niin saapi hihkua :) Matkaseuralle olen luvannut kokemuksen suomalaisesta saunasta, mutta muuten tarkoituksemme on katsella hieman Helsinkiä ennen Aasiaan suuntaamista :)

Edellisessä postauksessani taisin luvata kertoa jotain siitä, mitä kaikkea tähän mennessä on tullut tehtyä, ja toisaalta mitä vielä pitäisi tehdä. Ihan ensiksi voisin mainita, että idea matkasta syntyi Unkarissa vaihdossa ollessani, eli ideaa ja ajatusta on keritty jo melkoisen kauan pohtia. Varsinaisia valmisteluja on kuitenkin alettu tehdä tämän vuoden puolella vasta. Viime vuoden puolella on lähinnä tullut luettua muiden matkakertomuksia ja fiilisteltyä tulevaa matkaa, sekä toisaalta myös henkisesti valmistauduttu tähän kaikkeen. Rahaa on mennyt jo ties mihin, viisumeista ja rokotuksista lähtien kaikenmaailman pieniin hankintoihin. Vielä on vaikka mitä pientä tekemättä, mutta voiton puolella alkaa jo olla. Tämän viikon alussa jäin sopivasti työttömäksi, joten tässä on hyvin aikaa hoitaa viimeisiä järjestelyjä :) 

Huumoria se on huonokin huumori ja meikäläistä hieman hihitytti aiheeseen liittyvä Fingerpori kun äitini minulle tämän joskus linkkasi :D

Ja mitäs valmisteluja sitä onkaan tullut tehtyä? 

Venäjän viisumi kaiketi koreilee jo passissa ja matkatoimiston mukaan passini pitäisi palautua viisumin kera myös Kiinan konsulaatista tämän viikon perjantaina. Näin Oulusta käsin tosiaan oli helpointa jättää viisumihankinnat matkatoimiston huoleksi, sillä Venäjän viisumia varten tarvitsee joko itse hommata kutsukirje tai käyttää matkatoimistoa ja toisaalta Kiinan lähetystöön ei voi nykyään postittaa passia vaan se pitää viedä sinne paikan päälle (onneksi ei tosin henkilökohtaisesti!). Ystäväni vei passini kaikkine viisuminhakemis-liitteineen (ja niitä oli paljon!) Helsingissä sijaitsevaan matkatoimistoon. Näin sai minimoitua passin matkaamisen postilla. Vaikka Suomen posti onkin kohtuu luotettava, on silti hieman arveluttavaa aina jättää niinkin tärkeä dokumentti kuin passi postin kuljetettavaksi.

Viisumit hommaan Travellerin kautta, jossa ainakin on nopea ja ystävällinen asiakaspalvelu. Ensin yritin erästä toista, ilmeisen suosittua, matkatoimistoa, mutta he eivät edes vastanneet puhelimeen lukuisten "jos asiasi on tämä, valitse 1, jos taas tämä, valitse 2" valikkojen jälkeen. Myöhemmin kuulin kyseisen matkatoimiston asiakaspalvelusta muutenkin huonoa. Totesin että jos minun kerran pitää lähettää passini johonkin, niin haluan kuitenkin saada edes yhteyden kyseiseen paikkaan. Travelleriin olen ainakin tähän mennessä ollut hyvinkin tyytyväinen. 

Alkuvuodesta otin yhteyttä terveyskeskukseen, josta sain kasan reseptejä rokotuksiin. Hepatiitti A ja B ja puutiaisaivokuume tarttuivat mukaan apteekista, ja poliosta sain tehosteen terveyskeskuksessa. Japanin aivokuumeeseen sain myös reseptin ja käskyn harkita tarvitsenko sitä vai en, riippuen matkasuunnitelmista. Koska matka kokonaisuudessaan ei ole kuin noin 5 viikkoa ja tarkoituksena ei ole hengailla kauheasti ihan alkeellisissa oloissa, niin jäi ottamatta tuo melko tyyris rokote. Pakollinen tuolle matkalle on myös jäykkäkouristus, mutta se oli minulla onneksi voimassa vielä, niin ei sitäkin tarvinnut pistää tässä välissä :) Syksyllä pitää vielä muistaa sitten hakea kolmannet erät hepatiitteihin ja puutiaisaivokuumeeseen, niin voidaan Tuukan kanssa hyvillä mielin piipahtaa vaikka Intiassa parin vuoden päästä. Intian reissu ei ole vielä varma millään tasolla, Tuukka on siellä muutama vuosi sitten käynyt pitemmän reissun ja haaveilee uudesta reissusta sinne. Minä en kertaakaan siellä käynyt, mutta kuvien ja kertomusten perusteella näyttää ehdottomasti siltä että joskus siellä tulee käytyä. Nähtäväksi jää, koska sinne päästään :)

Rokotusten lisäksi rahaa on kulunut mm. lentolippuihin. Minulla oli pieniä epävarmuustekijöitä lippujen varaamisen kanssa, sillä liput eivät ilmestyneet sähköpostiini luvatun 24 tunnin sisällä, vaan pari päivää myöhemmin laitettuani sähköpostia asiasta ctripille (jonka kautta siis kaikkein halvimmalla löytyi liput). Sain lopulta sähköpostiin jonkinnäköisen varausvahvistuksen, josta löytyi varausnumero, jonka avulla sitten löysin ihan oikean näköisiä lippuja lentoyhtiön sivuilta. Muutaman päivän pohdin, että mitenköhän nämä liput minulla tulevat säilymään, sillä rahoja ei ollut veloitettu luottokortiltani, mutta viikon päästä varauksesta lopulta näkyi luottokortilla katevaraus :) Eli ehkä loppu hyvin kaikki hyvin, näiltä osin ainakin. Seuraavan haasteen lentojeni kohdalla kohtaan toivottavasti vasta lentokentällä :D Ja sielläkin vain, jos jotain häikkää oikeasti on. Toivon mukaan kaikki menee hyvin, mutta luotan myös siihen, että jotenkin sieltä aina kotiin pääsee, jos lippuni jostain syystä ovatkin peruuntuneet tai muuten ovat epäkelpoja. Viisumin umpeutuessa luulisi Kiinalaisten suorastaan vaativan lähtöäni maasta ja toisaalta Kiinasta pääsee suhteellisen hyvin lentämään Eurooppaan :) Turha siis stressata etukäteen asiaa, mille ei juuri nyt voi mitään.

Lennän siis Shanghaista Helsinkiin, välilaskulla Moskovassa. Ja lentohtiönä toimii kyseenalaista mainetta nauttiva Aeroflot. Lukemani perusteella maine johtuu menneestä ja  nykyisin aeroflotin koneet ovat melko uusia ja hyviä. Toivon myös kovasti lukeneeni oikein, että en tarvitse terminaalin vaihtoon transit viisumia Moskovassa. Ilmeisesti terminaalien vaihto onnistuu käymättä transit alueen ulkopuolella. Jos jollain on tästä enemmän tietoa, niin kiitollisena otan vastaan! Vaihtoaikaa Moskovassa on reilut pari tuntia, joten hyvin pitäisi siltä osin riittää, vaikka ensimmäinen lento sattuisi olemaan vähän myöhässä tai jotain muuta kummallista sattuisi.

Ollaan varattu jo Venäjälle ja Mongoliaan hostellit ja Kiinaankin osa majoituksista on jo katsottu. Nämä pystytään kaikki maksamaan vasta paikan päällä. Kun kolme eri maassa asustelevaa henkilöä matkustaa yhdessä ja haluaa samaan huoneeseen yöksi, helpointa on tehdä yksi yhteinen varaus ja siten varmistaa kaikille ylipäätään samaan hostelliin majapaikka. Kuitenkin maksua harvemmin internetin yli pystyy tekemään kolmessa osassa, joten meille on tärkeää että pystytään maksamaan sitten vasta perillä yöpymiset. Muutenkin se antaa meille hieman pelivaraa, jos pitääkin muuttaa jotain suunnitelmia lennosta jostain syystä. Kiinassa voidaan myös asustella muutama yö Din vanhempien kotona, jolloin paitsi säästetään hieman rahaa, päästään myös näkemään aitoa kiinalaista asumista ja kyseiseen kaupunkiin meillä on sitten toki myös opas, joka on siellä lapsuutensa asunut. Ei ollenkaan hullumpaa matkata kiinalaisen kanssa! 

Lopuksi vielä pakko sanoa, että mulla on ihan huippuja sukulaisia! Sain valmistujaislahjaksi mm. lautasellisen ruplia, rinkan (melko vanhanaikaisen, mutta vähän käytetyn ja ennenkaikkea toimivan kuitenkin), korvatulppia, unimaskin ja oppaan Moskovaan! Iso kiitos siis niistä äidille, tädille, isälle ja sedälle! Viime jouluna myös veljeni muistivat minua näppärällä lahjalla - pieneen tilaan menevällä pyyhkeellä ja littanalla juomapullolla!

Kuva nyt ei ole kovin hääppöinen, mutta koitin saada kaiken samaan kuvaan. Kuvassa siis rinkka sekä lautasellinen kaikkea mitä Venäjällä nyt voi kuvitella tarvitsevansa :) Näillä pääsee just hyvin alkuun matkassa! Alemmassa kuvassa oleva puhelin on lähinnä antamassa perspektiiviä pyyhkeen ja juomapullon kokoon.

pssst: tässä vaiheessa otan kiitollisena vastaan kaikki vinkit tulevaa matkaa varten :)

Matkakuumetta

Aurinko paistaa jo täällä pohjoisemmassakin Suomessa sen merkiksi, että kesä on lähestymässä, ja sitä myötä lähenee myös kauan odotettu reissu! Seuraavaa matkaa on suunniteltu jo Unkarista asti. Suunnitelmat ovat muuttaneet muotoaan muutaman kerran, mutta nyt vihdoin alkavat olla konkreettisia ja lopullisessa muodossaan. Joten jo omien ajatusten selkiyttämiseksi on aika kirjoitella tännekin aikomuksista! :)

Tuleva reissu suuntautuu siis jokseenkin legendaarisessa maineessa olevalle Venäjän junaradalle, tarkemmin trans-Mongolia -matkalle. Junaan hypätään siis ensimmäisen kerran Helsingissä josta suunnataan Venäjälle Pietariin, jossa hengataan parisen päivää ihastelemassa ja ihmettelemässä. Seuraava etappi on Pietari - Moskova, ja jälleen kerran ihastellaan jokunen päivä Venäjän pääkaupunkia. Koska meitä matkaan lähtijöitä on kolmesta eri maasta, niin todettiin että helpointa on marssia Moskovassa juna-asemalle ja ostaa trans-Mongolian junaliput sieltä yhtä aikaa. Joten tarkka lähtöpäivä Moskovasta selvinnee kun tiedetään paikan päällä, että mihin junaan mahdutaan kyytiin.

Moskovasta alkaa sitten toden teolla meidän seikkailu. Kuten suurin osa varmasti tietää, trans-Mongolian junarata kulkee Moskovasta Mongolian kautta Pekingiin Kiinaan. Matkan aikana on tarkoitus pysähtyä muutaman kerran hämmästelemään maisemia Venäjän puolella, sekä myös Mongoliassa tehdään muutaman päivän pysähdys. Kiinassa ollaan sitten vähän pidempään ja katsellaan ympärillemme tutustuen kulttuuriin ja ihmisiin ja eloon kaukana kotoa.

Kartassa näkyy kaikki kolme vaihtoehtoa junailla Venäjän halki. Meidän valinta tosiaan on tuo trans-Mongolia. Ikinä en ole Aasiassa käynyt, jos ei lukiosta tehtyä pitkää viikonloppua Pietarissa lasketa, joten paljon uusia kokemuksia ja maisemia luvassa, toivottavasti :)

Matkaan kanssani tulee lähtemään saksalainen ystäväni Sabine, jonka kanssa alunperin innostuttiin tästä matkasta. Pari kuukautta sitten myös Unkarin kämppikeni Di innostui matkasta ja nyt vihdoin näyttää siltä että hän pääsee matkaan mukaan, kunhan lähdetään aikaisintaan 10. huhtikuuta ja tullaan takaisin ennen syyskuuta. Siinäpä meillä siis alustavaa aikataulua :) Täytyy myöntää, että kolmistaan matkaan lähteminen ei jännitä läheskään niin paljoa kuin kaksin matkaan lähtö - etenkin koska kolmas matkalainen on kiinalainen! Meillä on siis kiinaa sujuvasti puhuva opas mukana, jolle aasialaiset tavat ovat melko tuttuja :) Hän on myös mitä mainioin opas Pekingissä ja tietää nähtävyyksistä paljon ja on luvannut niitä meille esitellä. Ja paikallisen oppaan avustuksella voidaan varmasti välttää pahimmat turistiansat, tai ainakin eksyttäessä joku osaa kysyä neuvoa :D Suunnitelmissa olisi myös piipahtaa Din vanhempien kotona, muutaman tunnin junamatkan päässä Pekingistä. Mikäs sen parempaa kuin päästä näkemään aitoa elämää Kiinassa paikallisessa kodissa (ilmaiseksi) asuen ja paikallisten kokkailuja syöden! Ootan jo ihan innolla!

Sabine on opiskellut venäjää jonkin verran ja meikäläiselläkin on vakaa aikomus kerrata lukiossa opittuja sanoja - ainakin sen verran että saan ruokaa ostettua ja toivottavasti myös junalippujen osto sujuu kohtalaisesti :D Motivaatiota ainakin on! Löysin hyllystä jo vanhat venäjän oppikirjat, mutta alusta täytyi aloittaa kun ei ole kieltä tullut juurikaan käytettyä. Onneksi minulta löytyy myös pikkuinen fraasi-kirja venäjälle, josta on varmasti apua matkalla. Ainakin mitä olen muiden matkakertomuksia lukenut, niin tuollaista pientä fraasikirjaa on suositeltu matkalle. Näillä eväillä kun lähdetään matkaan, pitäisi reissusta tulla hyvinkin onnistunut, tai jos ei onnistu, niin ainakaan ei jää kielitaidosta tai aikomuksista kiinni!

Seikkailua odottavat tyypit! (kuva otettu viime vuoden toukokuussa Arnhemissa)

Tässäpä kootusti sekavia ajatuksia tulevasta reissusta. Täytynee tehdä oma postaus joskus siitä, mitä kaikkea on jo tullut tehtyä matkalle pääsemiseksi ja mitä kaikkea vielä pitää tehdä ennen kuin reissuun pääsee. Ei nimittäin ole tuo Aasiaan matkustaminen kaikkine viisumeineen ja rokotteineen läheskään yhtä näppärää kuin Euroopassa reissaaminen, jonne nyt voi lähteä vaikka päivän varoitusajalla viikonlopuksi :D

Mitäs tähän enää muuta, kuin että voi reissukuume! :D

Pssst, jos on hyviä vinkkejä antaa, niin kaikki otetaan vastaan!