Siperiassa!

Kun päivisin kävelee monta tuntia ympäri uusia maisemia: kaupunkeja, kirkkoja, katetdraaleja, muistomerkkejä ja muita nähtävyyksiä, sekä ihastelee miten uusi ja ränsistynyt voivat olla sulassa sovussa keskenään tai katselee junan ikkunasta alati vaihtuvia maisemia, ei blogia kerkiä juuri ajatellakaan.

Tähähän mennessä on keritty kiertää Pietari, Moskova ja Kazan, Jekaterinburgissa vietettiin tehokas kuusi tuntia junanvaihtoa odotellen, ja nyt ollaan oltu päivä Baikalin rannalla Irkutskissa. Junassa on oltu sekä lyhyitä yömatkoja kolmosluokassa ja kakkosluokassa sekä lähes kolme vuorokautta yhteen menoon kakkosluokassa. Tosin kaikki halvemmilla yläpedeillä väärinkäsityksen vuoksi, joten kahdessa eri hytissä. Osoittautui muuten kuitenkin lopulta hyväksi asiaksi!

Juna Pietarista-Moskovaan

Siinä vaiheessa kun aikavyöhykkeet vaihtuu aina säännöllisin väliajoin ja pimeä tulee aina vain aiemmin, mutta toisaalta junat luljevat Moskovan ajassa, niin tippuu ihan kärryiltä. Oon tullut siihen tulokseen  että ajalla ei lopulta reissatessa ole niin väliä. Kunhan junaan kerkiää. Perinteinen rannekello on tässä ihan paras apuväline! Varsinkin kun meidän kaikkien kolmen älylaitteet saattaa näyttää eri aikaa.

Jossain vaiheessa kävi mielessä, etttä vitsit kun kuvat on kamerassa mutta blogia päivitän tabilla. Yritän välillä muistaa ottaa tabillakin kuvia. Suurin osa reissujutuista tulee kuitenkin kuvineen päivineen sitten reissun jälkeen, niin paljon helpompaa.

Asemalla ootelemassa junaa

Äiti ja pari kaveria on kysyneet et onko kannattanut lähteä. On. Ehdottomasti. Mennän paikallisilla junilla eikä sillä kuuluisalla Rossija-junalla, jolla suurin osa trans-siperian reissaajista menee, niin meiän kokemukset jonkin verran eroaa monista muista kertomuksista vastaavasta matkasta.

Junassa ollaan törmätty kaikenlaisiin mielenkiintoisiin tuttavuuksiin. Suurin osa ei puhu englantia, mutta yrittää kovasti kuitenkin selittää jotain. Kazan-Jekaterinburg -pätkällä samassa hytussä meidän kanssa oli mies, joja olu vähän hämmentynyt meistä. Yleensä hänellä on samassa vaunussa kuulemma keski-ikäisiä bisnesmiehiä kolmen ulkomaalaisen reissaajan sijaan. Ekä hän ole koskaa  ennen tavannut ketään, joka puhuisi vapaaehtoisesti englantia, ja oli siitäkin kovin hämmentynyt. Hänen englantinsa oli todella hyvää kunha vai sai sanat keksittyä. Ammatiltaan hän on matemaatikko ja professori ja matkan aikan lukikin englanniksi melko haastavaa tiedesanoja vilisevää tekstiä. Ei vain ole koskaan joutunut puhumaan.

Eräs toinen matkaseuralainen, noin 59 vuotias hienompi rouca, kauhisteli miten voidaan olla junassa matkalla kauas kotoa, vaikkei kunnolla osata kieltäkään. Mutta hyvin sitä on selvitty alkeellisella venäjällä ja käsieleillä. Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että kaikkialla maailmassa jos menee rahan kanssa kauppaan, niin kauppias haluaa myydä -  oli yhteistä kieltä tai ei.

55h junamatkalka on hyvin aikaa lukea

Euroopassa ja Aasiassa yhtä aikaa!

Siperiassa on kuuma!

Loppukevennys: vaikkei venäjä enää kunnolla taivukaan, niin ollaan Sabinen kanssa opeteltu kiinan alkeita Din opastuksella! Mulla ainakin menee kieli ihan solmuun niitten kaikkien ässien ja ässämäisten äänteiden kanssa.