Kielen oppimista ja harkkailua

Kolmasosa täällä oleilusta jo takana. Ihan älyttömän nopeasti mennyt aika ja loppu tuntuu jo häämöttävän ihan kulman takana. Elämä täällä on melko erilaista kuin Debrecenissä. Elän täällä enemmän arkea kuin kesän kaksiviikkoisella reissulla. Täällä mun pitää päivittäin käydä töissä ja tehdä sen lisäksi koululle muutamia tehtäviä ja opparillekin pitäisi muutama ajatus keritä uhraamaan. Sen lisäksi tietysti on kiva keritä nauttia vaihtarielämästä ja uusista kavereista :)

työmatkan varrelta

yliopiston vieressä on kiva nätti puisto :)

Harkkapaikalla en hirveästi voi tehdä mitään johtuen kielimuurista ja osaamisen puutteesta. Monet ryhmät ovat enemmänkin fysioterapiaa kuin sosiaalialaa, vaikka monessa on mukana sosiaaliana ulottuvuus. Yleensä vaan se sosiaalinen puoli menee multa vähän ohi kun en ymmärrä keskusteluja :D

Olen korjaillut luppoaikana töissä pehmoleluja, jotka ovat kovilla pienten lasten päivittäisessä käsittelyssä. Olen myös pessyt kuolaisia leluja ja vienyt kuivia puhtaita leluja oikeille paikoilleen. Ja leikkinyt paljon lasten kanssa ja ollut lapsenvahtina kun äidit haluavat puhua työntekijiöiden kanssa ongelmistaan. Olen myös päässyt vierailemaan lähikylissä mukana pitämässä kerhoja ja parissa päiväkodissa ja oppinut paljon unkarin systeemistä. Ja paljon olen myös kehitysvammaisista oppinut täällä ollessani :)

kaupungilla kuvattu

Tällä viikolla kun puhuttiin ensi viikon työpäivistä ja niiden sisällöstä, yksi englantia puhumaton työntekijä kysyi voisinko tulla hänen ryhmäänsä ensi viikolla kun oli niin suureksi avuksi tällä viikolla. Eli jotain hyötyä musta ilmeisesti on, vaikka yhteisen kielen löytyminen onkin välillä haastavaa :D Vain pari työntekijää puhuu englantia hyvin, muutama sen verran että pystyy kommunikoimaan, pari puhuu auttavasti saksaa ja muutama sitten vain unkaria. Välillä saa miettiä miten asian sanoisi mahdollisimman yksinkertaisesti englanniksi, että tulisi ymmärretyksi ja välillä saa tosissaan miettiä synonyymejä ja vaihtoehtoisia sanamuotoja. Mutta elekielellä sekä englannin, saksan ja unkarin sekoituksella on pärjätty melko hyvin :)

Harkkapaikalta on värvätty yhden työkaverin pikkuveli opettamaan mulle unkaria. Järjestelystä hyötyy molemmat, sillä hän saa samalla parannettua englanninkielen taitoaan ja hän saa hyvä vapaaehtoistyö merkinnän ansioluetteloonsa. Siitä on apua kun hän hakee amerikkaan töitä tekemään tai opiskelemaan (tosiaan kovin monet unkarilaiset nuoret eivät suunnittele jäävänsä opintojen jälkeen unkariin kuin siksi aikaa mitä vaaditaan). Opiskellaan yhdessä muutama tunti viikossa ja joskus hän on mun harkkapaikalla kääntämässä mulle jotain ryhmäjuttuja ynnä muita, että ymmärrän paremmin mitä tapahtuu ja miksi :)

Opetan hänelle myös samalla suomen alkeita, vaikka se melko haastavaa onkin :) Mutta edetään molemmat melko hyvin! Mää puhun jo paljon enemmän unkaria kuin viikko sitten kun alotettiin ja mun opettaja puhuu muutaman lauseen suomea ja osaa taivuttaa jotain sanoja ihan oikein :) Tätä vauhtia jos edetään, niin parin kuukauden kuluttua ollaan molemmat aikas hyviä (tai ainakin paljon parempia kuin nyt :D)