Jep jep, niinhän siinä kävi ettei viimeisellä viikolla kerinnyt blogiin asti ollenkaan. Tai kerkesin mää kerran alottaa postauksen kirjoittamista mutta aloitukseksi se sitten jäikin.
Viimeinen viikko oli hirveän kiireinen. Paljon oli iltaohjelmaa ja paljon oli opiskeltavaa. Enkä halunnut sitä vähää vapaa-aikaa mitä mulla oli, käyttää siihen että istuskelen sisällä koneella yksinäni :) Tylsin vaihtoehto kaikista mahdollisista vaihdoehdoista.
Torstaina meillä oli loppukoe iltapäivästä (arvosanalla excellent läpi, eli paras mahdollinen arvosana :) Nyt osaan ilmeisesti tason A1 mukaisesti unkaria). Vikalla viikolla pääsi jotenkin paljon paremmin mukaan meininkiin ja mää nautin ihan joka hetkestä täsyillä. Tutustuin paremmin uusiin ihmisiin, sain paljon uusia kavereita, ylitin itseni, löysin aivojeni kätköistä kauan kadoksissa olleen saksan kielen sanavaraston ja olin vain todella iloinen.
Reissu toimi siis paitsi unkarin kielen kielikurssina, niin myös saksan kielen kertauksena. Debrecenissä oli kielikurssilla useampi saksalainen ja itävaltalainen, joiden kanssa tuli vahingossa ensinnäkin kuunneltua paljon saksaa ja vahingossa ymmärrettyäkin jotain, mutta sen lisäksi löysin itseni aina välillä sanomassa jotain saksaksi ja vielä siten että mua ymmärrettiin :D
Iltaohjelmissa tuli tehtyä kaikkea jännää, mm lausuttua runoa isolle yleisölle unkariksi. Yllättäen hävisin kilpailun, kyse oli ääntämisestä ja meikä oli kilpailun ainut aloittelija kun muut olivat useamman vuoden opiskelleita ja yksi jopa äidinkieleltään unkaria puhuva (ihmettelen kyllä mitä hän teki kilpailussa, mutta toisaalta ihmettelen myöskin että miksi hän oli mukana koko kielikurssilla :D) Mutta yhtäkaikki lausuin runoa unkariksi isolle yleisölle ja mulla oi hauskaa. Ja unkarilaiset tuutori-opiskelijat olivat sitä mieltä että mun olisi kuulunut voittaa ja moni kielikurssilainenkin tuli sanomaan että kyllä mun olisi kuulunut voittaa. Mua jännitti ihan hirveästi ja suoritus ei siksi mennyt edes ihan nappiin. Jälkikäteen en juurikaan muista mitään suorituksestani kun jännitti niin hirveästi (olin vielä eka joka pääsi mikin ääreen), mutta valokuvissa näytän iloiselta :D
Perjantaina oli tietysti läksiäispippalot, johon osallistui opiskelijoiden lisäksi koko kesäyliiopiston henkilökunta, opettajia myöten. Aluksi jaettiin parhaiten kokeissa menestyneille diplomit jonka jälkeen syötiin hyvin. Ruoan jälkeen mentiin ulos katsomaan kuumailmapalloja (Debrecenissä ilmeisesti olisi seuraavalla viikolla alkanut kuumailmapallo-festivaalit?) ja lopulta tanssittiin monta tuntia yliopiston sisällä. Musiikista vastasi eläkeikää lähentelevä mies, joka yritti ilmeisesti parhaansa valita musiikkia, josta nuoret tykkäisisivät. Ihan hän ei onnistunut tehtävässään ja illan aikana monista kappaleista kuultiin useita versioita. Mutta eipä samojen kappaleiden soittaminen häirinnyt tunnelmaa, mulla oli hauskaa ja niin näytti muillakin olevan.
Pippaloitten päätteeksi kierrettiin huonekaverin kanssa vielä yliopistoa ympäri ja juteltiin hirveästi ja todettiin että ei haluta lähteä pois ja haluttaisiin vaan jäädä Debreceniin ja sille kielikurssille. Kuva yliopiston sisältä ennen ruokailua. Samassa tilassa tanssahdeltiinkin sitten :)
Alla vielä pari kuvaa viimeiseltä viikolta. Kuvissa mm kansantanssi-ilta joka järjestettiin molemmilla viikoilla (ekalla viikolla kätsysti unohin kameran huoneeseen) sekä pari kuvaa yleisestä tunnelmasta.
Lauantaina ooteltiin bussia joka veis meiät kohti rautatieasemaa josta matka suuntautuisi kohti Budapestiä. Siitä lisää myöhemmin, kunhan kerkiän :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti