Sáránda

Tänään olin exculla Sárándaan. Se on pieni kylä Debrecenin lähellä. Etukäteen oli melko mahdoton saada paikasta informaatiota, eikä mulla oikeastaan ollut mitään hajua siitä, että mitä reissulla tehdään ja miten kauan se kestää. Minibussissa menomatkalla vierustoveri näytti päivän aikataulua, joka oli jaettu kaikille jossain (ilmeisesti ilmoittautuessa?).  Koska mää olin ilmottautunut vain sähköpostilla, niin en ollut saanut mitään lappusta päivän ohjelmasta.

Reissun aikana tutustuin aika moneen uuteen ihmiseen. Yhtä lukuunottamatta kaikki on täällä neljän viikon kurssilla, mun lisäksi yksi toinen (eläkeikäinen ranskalainen mies) aloittaa kurssin vasta huomenna. Mutta eipä tuo menoa haitannut ,että en tuntenut ketään. Mukavia tyyppejä oli kaikki keiden kanssa kerkisin jutella ja tutustella :) Kaikki on vähän eripuolilta maata, mikä on vaan hauskaa. Ainakin Australia, Amerikka, Alankomaat, Italia ja Japani oli edustettuina :) Tolle reissulle ei lähtenyt kuin kourallinen porukkaa (oisko ollu joku viitisentoista? Minibussi riitti hyvin) kun niitten edelllisellä reissulla Hortobagyyn oli ollu kaks isoa bussillista porukkaa :D Osin vaikuttaa se, että ekat kahden viikon kurssilaiset lähti jo pois tänään aamulla ja osin se, että tää oli tämmöinen ylimääräinen excursio, josta piti kaikenlisäksi maksaa vähän ekstraa. Monet kyllä sanoivat että harmi niiden puolesta jotka ei lähteneet, sillä oli niin kivaa ja saatiin niin hyvää ruokaa.

Ruoka tosiaan oli ihan loistavaa (joku sai kuulemma reseptin, ite en muista ees sen sopan nimeä, mutta pitää ottaa selvää siittä). Päästiin auttaan jäkiruokien valmisteluissakin jonkun verran. Täytyy muuten sanoa, että ikinä ei menisi Suomessa läpi tuommoinen paikka, kun Suomessa pitää olla niin tarkasti kaiken maailman hygieniapassit ja tilat sun muut, että huh huh. Hygienia oli siis vähän mitä sattui, pihalla kokattiin ja kaikki yhdessä ja käsienpesukin tapahtui ulos tuodussa vesiastiassa. Mutta sitäkin maistuvampaa kyllä oli!

Pihalla juoksenteli muutama suloinen pikkukissa, yksi suloinen koira, muutama kana, tipuja, muutama kalkkuna ja aitauksista löytyi vielä ainakin sikoja ja ankkoja. Päästiin myös ihailemaan puutarhaa ja maistelemaan hedelmiä ja marjoja suoraan puusta :) Hirveästi opin uusia sanoja tuona aikana, tosin monet kerkisin jo unohtaa :P Mutta onneksi päähän jäi sentään jonkin verran jotain ja oli paljon myös tuttujen sanojen kertausta :)

Päästiin myös kokeilemaan käsitöitä. Saatiin tehdä erilaisia käsikoruja, ihan solmimalla ja myös samaan tapaan kuin joskus on tehty köyttä. Ja halukkaat saivat kokeilla myös dreijata savea. Minähän tietysti halusin kokeilla kaikkea mahdollista :P Koruja tosin tein vain yhden, sillä dreijausjono oli aika pitkä ja pihalla varjossa ja pienessä tuulessa oli muutenkin viileämpää (ja paremmat jutut!) kuin sisällä koruja tekemässä.

Päästiin myös hevosvankkureitten kyytiin ja kierreltiin ympäri kylää. Pysähdyttiin ensin jonkun paikallisen puunveistäjän luona katselemassa hänen tuotoksiaan. Seuraava pysäkki oli iso ja vanha puu (oli se ehkä hiukan Timin mäntyä isompi.... :P) Koitettiin yltää sen ympäri halaamalla, aika monta meitä oli, mutta tarpeeksi halaajia ei saatu että oltais ympäri päästy. Viimeinen pysäkki oli laakealla alueella, jossa kuulemma on jotain myyrän tapaisia. Ei nähty yhtään, koska maan allahan mokomat viihtyy :D Loppupuoliskolla matkaa alkoi hiukan tuntua hengittäessä että hevonenhan se siellä kärryjä vetää. Onneksi hevoskärryilyä ei siinä vaiheessa ollut enää paljoa jäljellä. Ei tullut otettua allergialääkkeitä mukaan, mutta onneksi hiukan huonohko olo meni melko pian ohi, kunhan hevoset jäivät pois kuvioista. Mutta tulipahan taas muistutus, että tosiaan oon allerginen niille(kin) elukoille. (ja niille kissoillekin varmaan joita tuli siliteltyä :D)

Pieni huomio: Pálinkaa tarjotaan aina ja kaikkialla, ja monesti vielä santsikierros. Ja pieniin shottilaseihin mahtuu yllättävän paljon kun ne kaadetaan ihan täyteen. Pari viikkoa unkarissa jo viettäneet osasivat jo vertailla pálinkoja keskenään, musta ne kaikki vain maistui aika pahalle :D Saa nähä mites sit vuoden lopussa :D

Huomenna pitää siirtyä sitten siihen kolmen hengen huoneeseen, jossa tuun seuraavat kaksi viikkoa asumaan ja pääsen näkemään tulevat kämppikseni. Toivottavasti ovat mukavia tapauksia, sillä pientä huonetta ei olisi kovin mukava jakaa ihmisten kanssa, keiden kanssa ei tule toimeen. Huomenna on myös ilmeisesti joku lähtötasotesti, jossa jaotellaan porukka ryhmiin sen mukaan mitä osaa ja on aiemmin opiskellut. Illaksi meille on huomenna varattu myös joku ravintola, jonne ois tarkoitus mennä tän nyt aloittavan kurssin kanssa syömään porukalla. Toivottavasti tulee kivaa :) Miksei tulisi?

Päivän fiilikset voisi tiivistää Albert Einsteinin loistavaan lausahdukseen, koska vähän semmoinen olo mulla on, että nyt oon siellä missä oon jo kauan halunnut olla ^_^ Ainakin olen iloinen ja onnellinen (ja hikinen, +36 astetta varjossa ei oo mun ihannelämpötila, mutta ei se tätä iloa yhtään vähennä :) ):


         "Never give up on what you really want to do. The person with big dreams is
          more powerful than the one with all the facts."